Kahdeksalla bitillä jokaisella kanavalla on kaksisataaviisikymmentäkuusi porrasta tummasta vaaleaan, mikä riittää silmälle valmiissa kuvassa. Kuusitoista bittiä antaa portaita paljon enemmän. Ero näkyy pehmeissä siirtymissä: taustakaaren liukumassa, varjon häivytyksessä, satiinin kiillossa. Kun liukumaa kattaa liian vähän portaita, se hajoaa näkyviksi raidoiksi; ilmiötä kutsutaan nimellä banding tai posterisaatio.
Voimakkaat muokkaukset kuluttavat portaita. Mustan kankaan varjojen nostaminen tai suuri värinkorjaus kahdeksanbittiseen JPEG-kuvaan venyttää jäljellä olevat portaat erilleen, ja raitoja ilmaantuu. RAW-tiedostoissa ja kuusitoistabittisissä työtiedostoissa on tilaa tällaisille muokkauksille. Valmis kuva palautetaan kahdeksaan bittiin: JPEG ei muuta pysty sisältämään, ja kuusitoistabittinen PNG on raskas, ja jotkin latausjärjestelmät muuntavat tai hylkäävät sen.
Vaatimuksissa bittisyvyys ilmoitetaan kahdella tavalla: kanavaa kohden tai pikselin kaikille kanaville yhteensä. Tavallista RGB-kuvaa kuvataan siksi sekä kahdeksanbittiseksi että kaksikymmentäneljäbittiseksi, ja kolmekymmentäkaksibittinen tarkoittaa yleensä samaa alfakanavalla täydennettynä. Bittisyvyys ei kerro mitään terävyydestä tai koosta; se ei ole resoluutio. Jos liukumaan ilmaantuu raitoja viennin jälkeen, kevyt kohina- tai dither-asetus tasoittaa sen.