Sitä säätää kolme asetusta, ja jokaisella on sivuvaikutus. Pidempi suljinaika päästää sisään enemmän valoa mutta sumentaa liikkuvan mallin tai käsivaralla pidetyn kameran; suurempi aukko päästää sisään enemmän valoa mutta kaventaa syväterävyyttä; suurempi ISO kirkastaa kuvaa mutta lisää rakeisuutta, joka hävittää hienon kangasrakenteen. Puhelin asettaa kaikki kolme itse, ja käyttäjälle jää tuotteen napauttaminen ja kirkkausliukusäätimen siirtäminen.
Automaattivalotus tähtää keskimääräiseen, keskiharmaaseen kuvaan, jollaisia tuotekuvat harvoin ovat. Valkoinen vaate valkoisella paperilla on keskimääräistä vaaleampi, joten kamera tummentaa sitä ja valkoinen muuttuu harmaaksi; musta laukku tummalla pohjalla vaalennetaan, kunnes musta muuttuu hiilenharmaaksi. Valotuksen korjaus oikaisee tämän: plussaa vaaleille kohteille, miinusta tummille. Histogrammi on tarkistuskeino: valkoisella taustalla tausta asettuu oikeaan reunaan ja tuotteen vaaleat kohdat juuri sen alapuolelle.
Ylivalottuneilla alueilla ei ole lainkaan yksityiskohtia: valkoisen paidan sidos tai vaaleanpunaisen sävy on poissa, eikä muokkaus voi palauttaa sitä, mitä kenno ei koskaan tallentanut. Varjoja voi yleensä nostaa rakeisuuden hinnalla, joten hieman liian tumma kuva on turvallisempi kuin hieman liian vaalea. Koko kuvan vaalentaminen taustan saamiseksi valkoiseksi polttaa puhki myös tuotteen vaaleat osat; taustan valaiseminen erikseen tai tuotteen irrottaminen säilyttää sen sävyt.