Tyyppejä on kaksi. Ostajalle suunnattu sovitus pukee vaatteet ostajan omaan kuvaan tai kamerakuvaan. Myyjän puolen sovitus, kuten Herofabissa, pukee mallin ylle vaatteen tuotekuvasta tuotesivun kuvia varten.
Koska kuvan henkilö on luotu, merkintäsäännöt ovat voimassa: EU:n tekoälysäädös edellyttää synteettisten kuvien merkitsemistä koneluettavasti, ja Herofab upottaa merkinnän jokaiseen kuvaan.
Missä myyjän puolen sovitusta käytetään
Myyjän puolen sovitusta käytetään siellä, missä halutaan mallikuva mutta kuvaus ei ole käytännöllinen: pieni valikoima, kahden kuvauksen välissä lisätty tuote, väri, joka saapui mallin jo lähdettyä. Lähtökohtana on yksi kuva vaatteesta, joten mallikuvan ei tarvitse odottaa seuraavaa kuvausta.
Se sopii heikommin kuviin, joiden on todistettava jotakin materiaalista. Se, kuinka paksu neulos on, kuinka läpikuultava kangas on päivänvalossa ja miten vyötärökaitale asettuu, ovat todellisen vaatteen ominaisuuksia todellisella vartalolla, ja generoitu kantaja näyttää niistä arvion. Tällaisissa kohdissa valokuvattu lähikuva tai kirjattu mitta pysyy luotettavana lähteenä.
Mitä ohjelmisto lukee ja mitä se arvioi
Sovituskuvan vaate on uudelleen piirretty, ei tuotekuvasta liitetty kopio. Suuret muodot ja väripinnat siirtyvät luotettavasti. Pienet toistuvat kuviot, hieno teksti ja tarkat lukumäärät, kuten nappien tai raitojen määrä, ovat kohtia, joissa uudelleen piirretty kuva ajautuu erilleen alkuperäisestä.
Henkarissa olevan vaatteen kuvassa ei ole mittakaavaa. Sen, päättyykö helma lantiolle vai reiteen ja kuinka väljästi hiha roikkuu, ohjelmisto päättelee vaatteen mittasuhteista. Pituus vartalolla on siksi ensimmäinen asia, jota kannattaa verrata tuoteilmoituksessa annettuihin mittoihin.
Sovituskuvat ja markkinapaikkojen säännöt
Markkinapaikat eivät kohtele generoituja mallikuvia samalla tavalla. Ainakin yksi suuri markkinapaikka pyytää, että aikuisten vaatteiden pääkuva näyttää vaatteen mallin yllä, ja ainakin yksi suosittelee tekoälymerkintää tiedoston sisään mutta ei salli näkyvää tekoälymerkintää kuvassa. Alempana olevat sääntörivit lainaavat muutaman markkinapaikan julkaisemaa sanamuotoa.
Kantaja tarvitsee yhtä paljon huomiota kuin vaate. Sovitus voi lähteä generoidusta mallista tai todellisen ihmisen valokuvasta, ja jälkimmäisessä tapauksessa tämän henkilön lupa tähän käyttöön kuuluu valmisteluihin, kuten kuvauksessakin. Generoitu kantaja herättää toisen kysymyksen: jotkin markkinapaikat ja mainosalustat pyytävät merkintää kuviin ihmisistä, joita ei ole koskaan valokuvattu.
Virtuaalinen sovitus ja siihen liittyvät termit
Mallikuva- Mallikuva on mikä tahansa tuotekuva, jossa tuote on ihmisen yllä. Virtuaalinen sovitus on yksi tapa tuottaa se ja valokuvaus toinen; termi itse ei kerro, kumpaa käytettiin.
Synteettinen malli- Synteettinen malli on generoitu kantaja, jonka voi tallentaa ja käyttää uudelleen. Sovituksessa se on toinen kahdesta lähtöaineistosta vaatekuvan rinnalla, ja sovitus on vaihe, joka tuo ne yhteen.
Haamumallinukke- Haamumallinukkekuva antaa vaatteelle vartalon tilavuuden eikä näytä ihmistä. Se vastaa kysymykseen muodosta ilman kantajaa ja siten ilman kasvoja, ihoa ja asentoa koskevia kysymyksiä, jotka sovituskuva herättää.
Flat lay- Flat lay näyttää vaatteen tasaisena makaavana, ylhäältä kuvattuna. Se on usein sovituksen lähdekuva, ja siitä on hyötyä tuloksen rinnalla, koska se on suora valokuva tuotteesta.
Tarkistuslista ennen sovituskuvan julkaisua
- Painatus, logo ja tekstit vastaavat lähdekuvaa sijainniltaan, kooltaan ja kirjoitusasultaan, kun kuvia katsotaan rinnakkain.
- Nappeja, taskuja, raitoja ja saumoja on yhtä monta kuin todellisessa vaatteessa, eikä kaulusta, vyötä tai somistetta ole lisätty.
- Vaatteen väri vastaa itse tuotetta todellisen tuotteen vieressä arvioituna, ei vain lähdekuvan vieressä.
- Hihan ja helman pituus vartalolla vastaavat tuoteilmoituksessa ilmoitettuja mittoja.
- Kädet, sormet ja kankaan ja ihon rajakohta näyttävät luonnollisilta, kun kuvaa katsotaan täydessä koossa.