Heijastin ei lisää omaa valoa; se ohjaa valoa, joka muuten menisi hukkaan. Sen teho riippuu etäisyydestä tuotteeseen ja pinnasta. Valkoinen antaa pehmeää, neutraalia täytevaloa, hopea kirkkaampaa ja kovempaa täytettä, ja kulta lämmittää kaiken, mitä se valaisee. Musta kortti tekee päinvastoin: se imee valoa varjopuolelta ja syventää sitä, mikä antaa vaalealle tuotteelle muotoa. Tuotekuvauksessa valkoinen vaahtomuovilevy tai kartonki hoitaa suurimman osan työstä.
Kun ikkuna tai softbox on yhdellä puolella, heijastin on toisella, lähellä tuotetta ja sitä kohti käännettynä. Mallin kanssa sitä pidetään matalalla edessä, jotta leuan alla ja hatun lierin alla olevat varjot vaalenevat. Tummassa vaatteessa se tuo takaisin laskosten yksityiskohdat, jotka muuten muuttuisivat mustiksi. Pieni taitettu kortti pullon tai lasin takana piirtää ääriviivaa pitkin vaalean reunan ja erottaa sen taustasta.
Liika täytevalo latistaa valaistuksen, ja tuote alkaa näyttää taustalle liimatulta. Heijastimen väri kulkee myös valon mukana: kultainen pinta tekee valkoisesta paidasta kermanvärisen, ja kuvausjärjestelyn lähellä oleva värillinen seinä toimii tahattomana heijastimena, joka sävyttää valkoisen tuotteen. Heijastin pehmentää varjoa mutta ei poista sitä; jos sääntö ei salli varjoa lainkaan, loput poistetaan irrotuksessa.