JPEG luotiin valokuville: pehmeille sävyille, pehmeille varjoille, kankaalle ja iholle. Teräväreunaista grafiikkaa se käsittelee huonosti. Kirjaimiin, ohuisiin viivoihin ja tasaisiin väripintoihin tulee reunoille heikkoa väreilyä ja suttua, joten kokotaulukko, infografiikka tai logo kannattaa tallentaa PNG-muotoon, kun saman tuoteilmoituksen valokuvat pysyvät JPEG-muodossa.
Monet vienti-ikkunat tallentavat lisäksi värin pienemmällä tarkkuudella kuin kirkkauden; vaihetta kutsutaan nimellä chroma subsampling. Se keventää tiedostoa ja näkyy harvoin, paitsi kohdissa, joissa kylläinen väri kohtaa terävän reunan: ohut punainen raita valkoisessa paidassa tai hieno värillinen kirjonta pehmenee. Korkeimmat laatuasetukset kytkevät sen yleensä pois, ja yksityiskohtakuvissa se kannattaa tehdä.
Päätteet .jpg ja .jpeg tarkoittavat samaa muotoa. PNG- tai HEIC-tiedoston nimeäminen uudelleen .jpg-päätteiseksi ei muunna sitä, ja latausjärjestelmät, jotka lukevat itse tiedoston, hylkäävät ristiriidan tai näyttävät virheen tiedostotyypistä, jota ei tueta. Aito JPEG syntyy tallentamalla tai viemällä kuva JPEG-muodossa kuvankäsittelyohjelmassa tai muuntimessa, joka samalla täyttää läpinäkyvät alueet yhtenäisellä värillä.