Lähietäisyydeltä yksittäisen kuvan terävä alue voi olla ohuempi kuin vinosti kuvattu sormus, kello tai hajuvesipullo, ja aukon pienentäminen edelleen pehmentää koko kuvaa. Pinoamisessa otetaan sen sijaan sarja: ensimmäinen kuva tarkennetaan lähimpään reunaan, jokainen seuraava hieman kauemmas, kunnes kaukaisin reuna on terävä. Ohjelmisto poimii kustakin kuvasta terävimmän osan ja yhdistää ne. Monet kamerat ja jotkin puhelinsovellukset osaavat siirtää tarkennusta askeleittain automaattisesti.
Kuvien välillä mikään ei saa muuttua tarkennusta lukuun ottamatta. Kamera on jalustalla, tuotteeseen ei kosketa ja valo pysyy vakiona, mikä sulkee pois ikkunavalon päivänä, jona pilvet kulkevat. Tarkennuksen muuttaminen muuttaa myös rajausta hieman, ja ohjelmisto kohdistaa kuvat sen mukaan. Vierekkäisten kuvien terävien alueiden on mentävä päällekkäin; jos askel on liian suuri, valmiin tuotteen poikki kulkee pehmeä kaista.
Pinoamisella on omat virheensä. Terävä etureuna sumean taustan edessä voi jättää ääriviivaan halon. Lasi, jalokivet, itsensä ylittävät ketjut ja kuvien välillä liikkuneet irtokuidut hämmentävät yhdistämistä ja näkyvät suttuisina tai kahdentuneina. Yhdistetty kuva tarkistetaan täysikokoisena jokaista reunaa pitkin, koska kahdentunut ketjun lenkki esittää tuotteen, jota ei ole olemassa. Tasainen tausta puhdistetaan tai tuote irrotetaan silti jälkikäteen.