Kun suurin osa kasvoista rajataan pois, ostajan huomio siirtyy vaatteen istuvuuteen, kankaaseen ja rakenteeseen, ja vaate saa suuremman osan kuva-alasta. Kun jokainen malliston kuva on rajattu samasta kohdasta, tuoteruudukko näyttää yhdeltä kuvastolta eri malleista huolimatta. Kuva ilman tunnistettavia kasvoja herättää myös vähemmän kysymyksiä mallin luvasta, jota jotkin markkinapaikat edellyttävät myyjältä.
Rajauslinja valitaan tuoteryhmittäin ja pidetään sitten samana. Yläosissa ja takeissa se kulkee yleensä juuri nenän alapuolelta reisien yläosaan; mekoissa nenän alapuolelta helman alapuolelle; housuissa rintakehästä jalkoihin. Rajaus ei koskaan leikkaa itse tuotetta, kuten helmaa, kalvosinta tai laukun hihnaa. Kuvaajat välttävät myös rajaamista nivelen kohdalta: kuva, joka päättyy täsmälleen ranteeseen, polveen tai nilkkaan, näyttää väärältä, kun taas nivelten välistä tehty rajaus ei näytä.
Rajattu etukuva tehdään laajemmasta kuvasta, joten lähdekuvassa tarvitaan tilaa vaatteen ympärillä ja riittävästi resoluutiota suurentamista varten. Liian tiukasti kuvatusta lähteestä puuttuu helma, ja pieni lähdekuva pehmenee rajattaessa. Asento on yhtä tärkeä: vartalosta irti pidetyt kädet pitävät vaatteen etuosan näkyvissä. Jotkin muotimarkkinapaikat kuvaavat oman rajauksensa ensimmäiselle mallinäkymälle ja hylkäävät äärimmäiset rajaukset, joten linja tarkistetaan kanavakohtaisesti.