Järjestyksellä on merkitystä. Ensin asetetaan valkotasapaino, jotta neutraalit alueet ovat neutraaleja; sitten kirkkaus ja kontrasti; vasta sitten tuotteen oma väri, jota arvioidaan pitämällä tuotetta näytön vieressä päivänvalossa. Jos yksi väri on yhä pielessä, pelkästään sitä sävyä koskeva valikoiva säätö korjaa sen sävyttämättä taustaa tai muita kuvan tuotteita.
Jotkin värit ovat kameroille vaikeita. Laivastonsininen ja indigo taipuvat violettiin, kylläiset punaiset menettävät pintarakenteensa, musta kangas saa sinisen tai ruskean vivahteen, ja kaksi kangasta, jotka sopivat yhteen yhdessä valossa, voivat erota toisessa; ilmiötä kutsutaan metameriaksi. Nämä värit tarkistetaan yksi kerrallaan, ja värivaihtoehtojen sarjassa kukin vaihtoehto korjataan omaa näytettään vasten.
Korjauksen tavoite on totuudenmukaisuus, ei houkuttelevuus. Kylläisyyden tai lämmön lisääminen, jotta tuote näyttäisi runsaammalta, luo eron tuoteilmoituksen ja paketin välille, ja se ero johtaa palautuksiin. Toisen vaihtoehdon esittämiseksi uudelleen värjätty kuva tarkistetaan myös todellista tuotetta vasten, sillä väriaineet ja pintarakenteet eivät reagoi valoon samalla tavalla. Korjattu tiedosto tallennetaan sitten sRGB:nä, jotta lopputulos tavoittaa ostajan muuttumattomana.