Inpainting toimii maskin avulla: muutettava alue maalataan peittoon, ja malli täyttää sen niin, että se sopii ympäröivään valoon, perspektiiviin ja pintarakenteeseen. Tavallisia käyttötapoja tuotekuvissa ovat henkarin, hintalapun, vaatteen selkäpuolen klipsin tai pöydällä olevan ylimääräisen esineen poistaminen, taustan tahran korjaaminen tai osan ympäristöstä korvaaminen. Outpainting on lähisukuinen tapaus, jossa uusi sisältö sijoittuu alkuperäisten reunojen ulkopuolelle.
Maskin ulkopuoliset pikselit säilyvät, mikä tekee inpaintingista ennustettavampaa kuin kokonaisen kuvan luominen. Riski on maskin sisällä ja sen reunalla. Täytetyn alueen on vastattava koskematonta osaa valon, rakeisuuden, terävyyden ja varjon osalta, muuten se näkyy sileänä läikkänä, jonka ympärillä on heikko halo. Kun maski peittää osan tuotteesta, malli piirtää sen osan uudelleen, ja sauman, napin tai hihnan muoto voi muuttua; maski kuuluu poistettavaan esineeseen ja sen ympäristöön, tuotteen reunasta irti.
Se, katsotaanko inpaintingilla muokattu kuva tekoälyllä muokatuksi, riippuu kanavasta. Jotkin pitävät klipsin tai taustan virheen poistamista tavallisena retusointina; toiset laskevat mukaan kaikki generatiiviset muokkaukset, jotka lisäävät tai muuttavat näkyvää sisältöä, ja säännöt vaihtelevat markkinapaikoittain. Inpaintingin käyttäminen itse tuotteeseen, esimerkiksi kulumisen peittämiseen tai yksityiskohdan muuttamiseen, antaa tuotteesta väärän kuvan riippumatta siitä, millainen merkintä sillä on.